Kylämäellä ei huinita huiskat kädessä ja munkki huulessa, ei edes vappuna. Kylämäellä tehdään töitä vuorotta ja pyyteettä. #Maamoottori ja sen #VappuPamaus melkein peljäästyttivät pehtoorin, ihan kuin ei olisi ennen tällaista laitetta käynnistänyt. Liekö luistanut maamieskoulun koneopintunnit? #KuralanKylämäki #KuralaBybacke #KulttuuriaTurussa #ÅboKultur

Munkit ja tippaleivät Maanviljelijäperheissä ei vappu ole perinteisesti ollut mikään erityinen juhlapäivä. Usein on isäntä viettänyt tämän ”työn juhlan” peltotöiden parissa. On myös ollut tavallista, että siemenpe-runat on laitettu itämään 1.5. Lapsille on kuitenkin sallittu kevään tulosta iloitseminen: äiti on paistanut tippaleipiä tai pieniä munkkeja siman kanssa nautittavaksi. Tässä lapsuusmuisto viljakkalaisesta maalaistalosta 1950-luvulla: ”Simaa annettiin aina vappuna juotavaksi ja meillä oli äidin valmistamia tippaleipiäkin, vaikka munkkeja tehtiin suurempi määrä. Oli mukavaa katsella, kun äiti valutti ohutta tai-kinajuovaa padassa olevaan rasvaan ja siitä muodostui kaunis pyöreä sykkyrä. Tippaleivät olivat rapeita eivätkä liian rasvaisia. Myöhemmin olen itse kokenut, ettei siihen tulokseen ole niinkään helppoa päästä. Lasten iloksi niitä kuitenkin on aina vapuksi tehty.” MUNKIT ½ l maitoa 1 pkt hiivaa 1 tl suolaa 1 muna 150 g sokeria 150 g rasvaa 800-900 g jauhoja (2 tl kardemummaa) paistamiseen rasvaa Hiiva liotetaan lämpimään maitoon, lisätään muna, sokeri, suola ja puolet jauhoista, ja sekoite-taan eli alustetaan taikinaa. Lisätään sulatettu rasva ja loput jauhoista. Valmis taikina on löy-sempää kuin normaali pullataikina. Leivotaan pikkupullia ja annetaan niiden kohota, paiste-taan kuumassa paistorasvassa munkkipannussa tai padassa ruskeiksi. Valmiit munkit soke-roidaan TIPPALEIVÄT Ainekset 2 munaa (1 rkl sokeria) 0,5 litraa maitoa 1 rkl hiivaa 450 g vehnäjauhoja (n. 8 dl) paistamiseen kookosrasvaa tai rypsiöljyä Valmistusohje Sekoita munat ja sokeri, älä vatkaa. Lisää maito ja siihen liuotettu hiiva sekä vehnäjauhot. An-na taikinan nousta lämpimässä paikassa pyyheliinan alla. Kuumenna rasva padassa varovasti. Upota siihen pyöreä liemikauha niin, että se on puolil-laan rasvaa. Valuta n. 2 ruokalusikallista taikinaa kauhaan suppilon tai paperitötterön läpi niin, että syntyy ristikko. Paista tippaleipä molemmilta puolilta vaaleanruskeaksi. Nosta tippaleipä valumaan talouspaperin päälle. Kieritä jäähtynyt leipä sokerissa. Tarjoile vappuna siman tai mehun kanssa! Kotiruoka. Keittokirja kotia ja koulua varten. 20. painos, Hki 1951.

Oi muovin aikakausi! 1950-luvulla kotimaan markkinoille tulvi pienten kellaripajojen ja niistä suuremmiksi paisuneiden tehtaiden muovisia valmisteita. Usein oli kyse kotitalouden pikkuesineistä: rottinkia jäljitteleviä leipäkoreja, kristallia matkivia sokerikulhoja, hygieenisiä muovikauhoja puisten tilalle. Aina ei uusi materiaali sopinut valittuun käyttöön ja joskus käyttäjä itse unohti muovin rajoitteet – kova muovi murtuu helposti, pehmeä sulaa lämpimän hellan kulmalla. Myös Iso-Kohmon kukkien kastelukannusta on katkennut kahva innokkaan käytön seurauksena. Kannu on muotoiltu elegantisti, ja erityistä ihailua lienee herättänyt sen marmorimaisesti kuvioitu kiiltävä pinta. Kannun on valmistanut Telex Oy. Yritys hankki malleja mm Englannista, ja ainakin osa tuotteista on ainoastaan koottu Suomessa. Kaikki Telexin esineet on valmistettu kovasta, särkyvästä muovista - sikäli huono valinta, että yrityksen päätuote olivat leikkikalut. ”Telex Teidänkin tenaville”, kuului yrityksen mainoslause. Mahtaako joku muistaa sen?

Tänään vietetään kansallista veteraanipäivää. Toisen maailmansodan aikaiset sotatoimet päättyivät Suomen maaperällä 27.4.1945. Tuolloin viimeiset saksalaisjoukot poistuivat maasta ja Lapin sota loppui. Kansallista veteraanipäivää on vietetty vuodesta 1987 juuri tällä päivämäärällä rintamalla palvelleiden kunniaksi ja rauhan saapumisen muistoksi. Kuralan Kylämäen valokuva-arkistoon on päätynyt kuvia jatkosodan ajalta: miehiä korsussa ”siellä jossakin”. #KansallinenVeteraanipäivä #KuralanKylämäki #KuralBybacke

Vuonna 1930 on Tyyne Virtanen ikuistanut tällaisen hetken Paimalan kylämäeltä. Maamoottori pyörittää puimakonetta ja kova on työntouhu! Tässä saatetaan olla myös meidän mäellä kesällä samoissa hommissa, jahka saadaan pölyt pyyhittyä, hihnat uusittua ja moottoreiden magneetot kuntotarkistettua.

Kevättä pukkaa joka puolelta! Kylämäellä ovat krookukset jo nousseet pintaan ja kun oikein silmiä siristi taisi siellä rinteessä etäämmällä jotain keltaistakin siintää, siinä muuntajan kupeessa? Olisiko leskenlehti jo nostanut päätään? Jos ei osu kevään kukat silmiin muutoin, niin aina voipi itse askarrella omat kukkansa. Tässä ohje suoraan männä vuosilta, tarkemmin vuodelta 1960. Sehän on pehtoorin maailmassa liki futuristinen aika!

Kevät nostaa päätään perinteisen epävakaana. Väliin tuiskuttaa ja välillä aurinko ja lämpö hellivät ulkosalla. Sisätiloissa puolestaan ollaan tasaisemmissa oloissa. Ja siksipä kerrotaankin terveiset Iso-Kohmosta, jossa salikamarissa kukkii siro maatiaisamaryllis (Hippeastrum). Tästä kauniista kukasta käytetään myös nimiä pikkuritarinkukka tai talonpoikaisamaryllis. Ruotsiksi kukkaa on sanottu myös pariskunnaksi: äkta makar tai gubben och gumman. Siinä on vain kaksi kukkaa, tiiviisti yhdessä mutta selät vastakkain kuin vanha aviopari! Kukkaa on kasvatettu jo 1760-luvulla, ensin ulkomailla ja ”paremmissa piireissä”. Suomessakin se yleistyi jo 1830-luvulla. Nykyään amaryllis on jouluajan muhkea ja runsaskukkainen koriste, tämä vanhanajan maatiainen sen sijaan kukkii vuodesta toiseen ja eri vuodenaikoina.

Tänään 9. huhtikuuta juhlitaan Agricolan päivää. Mikael Agricola käänsi Uuden testamentin suomeksi ja loi tämän myötä perustan suomen kirjakielelle. Tämän perustan myötä pääsi suomalaisten lukutaito ja kouluttautuminen alkuun. Agricolan aapinen eli Abckiria vuodelta 1543 on vanhin suomeksi painettu kirja. Jo tätä ennenkin suomea oli kirjoitettu mm. kristinopin opetuksen tarpeisiin, mutta tekstejä ei ole juuri säilynyt. Agricolan Se Wsi Testamenti, Uusi testamentti suomeksi julkaistiin 1548. Tätä ansioitunutta herraa voimme käydä ihastelemassa myös patsaan muodossa Turun tuomiokirkon vieressä. Oskari Jauhiasen pronssiveistos paljastettiin 1952. Kuva: ABC-kirian näköispainos, toimittanut Aarni Penttilä. SKS. 1982

Kevät!