Uimahyppy vaatii rohkeutta ja itsensä voittamista. Uskaltaako hypätä, kun alla on pelottavan paljon vettä? Entä, jos on korkeanpaikankammo?

Isä ja tytär, Marko Laihinen ja Iiris Suvitie ovat yhdessä kirjoittaneet nuortenkirjan uimahypyn maailmasta. Kymmenestä metristä -teos kertoo uimahyppyharrastuksen aloittavasta korkeanpaikankammoisesta Varpusta, hänen parhaasta kaveristaan, heppatyttö Klaarasta ja uimahyppykaverista Katasta, joka on myös Harry Potter -fani. Poikia kirjassa on sivuhenkilöinä, onhan uimahyppy oikeastikin laji, jossa pojat ja tytöt harjoittelevat yhdessä. Kirjan päänäyttämön kunnian saa Impivaaran uimahalli, joka on teoksessa oma itsensä.

Kirjaidea syntyi hallissa

Impivaaran uimahalli on molemmille tuttu paikka. Iiris aloitti siellä 10-vuotiaana uimahyppyharrastuksen, joka vei mennessään.
– Suurin piirtein asuin uimahallissa ja melkein suomut kasvoivat selkään, Iiris naurahtaa.

Marko-isälle halli on tullut tutuksi Iiriksen harrastuksen lisäksi myös kuntosali- ja uintitreenipaikkana. 
– Imppari on mun suosikkipaikkani. Just tässä retostelin, että viime viikko oli kaikista paras. Kävin kolme kertaa punttiksella. Siellä on myös loistava kuuma sauna ja kylmäallas plus kaikki muutkin altaat, Marko hehkuttaa.

Kirjan ideakin syntyi hallissa, kun Marko istui kahvilassa seuraamassa Iiriksen treenejä.
– Oli jotenkin selkeä ajatus, että sijoitamme kirjan Impivaaraan. Halusimme pitää sen tarkan todellisena ja realistisena päänäyttämönä. Niin, että kaikki, jotka paikan tietävät pystyvät todella tarkkaan seuraamaan kirjan tapahtumia.

Hyppyinnostus olympialaisista

Iiriksen päätyminen uimahyppääjäksi oli sattumaa.
– Olin nelosluokalla ja iskän kanssa pohdittiin, että joku harrastus pitäisi aloittaa. Kerran iskä sitten katsoi tv:stä olympialaisia ja jäin seuraamaan uimahyppyä. Se näytti tosi kiehtovalta, Iiris muistelee.
Tuumasta toimeen. Marko selvitti uimahyppyseuran yhteystiedot, ja Iiris ilmoittautui alkeiskurssille.
– Ja se oli sitten menoa. En ole löytänyt mitään lajia, mikä kolahtaisi yhtä kovin, Iiris kertoi.

Harmillisesti Iiris joutui lopettamaan lajin polviongelmien takia ennen kun täytti 14. Uimahyppy säilyi toisessa muodossa Iiriksen elämässä, kun isä ja tytär aloittivat kirjaprojektin. Siitä tuli kolmen vuoden urakka, jossa teksti kirjoitettiin moneen kertaan uudelleen. Yhteistyö oli kummankin mielestä yllättävän helppoa, ja yhteinen kieli hioutui matkan varrella.

Takaisin hyppytorniin

Iiriksen polvivamma on parantunut, ja hän palasi uimahypyn pariin jo ennen kirjan valmistumista.

– Aloin käydä treeneissä kerran viikossa, ja olen nyt huomannut, että arjen laatu on parantunut paljon. On ollut tosi kivaa, vietän aikaa hyvien tyyppien kanssa ja saan lajista kaiken hyvän irti. Ei siis tarvitse välttämättä olla mitään tavoitetta. Kyllä siinä silti väkisinkin kehittyy koko ajan, Iiris kertoo.

Kirjoittamiseenkin on jatkoa luvassa, jos Kymmenestä metristä -teos löytää lukijansa.

 – Meille tuli sellainen ajatus, että tehtäisiin trilogia, jossa tyttöjen tarina jatkuisi, mutta päähenkilö vaihtuisi. Seuraavaan kirjaan nostettaisiin päähenkilöksi Klaara ja kolmanteen Kata, suunnittelevat Iiris ja Marko.

Kymmenestä metristä kirjan kansi: Elina Jasu

Kuva: Olli Sulin
Teksti: Merja Mäkelä
Juttu on julkaistu Turkupostissa 4/2019.